LEHTIJUTTUJA

Aviisi 15/2005 (arkistoitu)

Pojilla on isot pyörät

"Kun etsitään kaikkein kovimpia jätkiä, niin kyllä ne löytyvät prätkäjengeistä – ja vieläpä Harley-Davidsonin selästä. Aviisi kävi haistelemassa testosteronin uljasta tuoksua moottoripyöräkerhon majapaikassa.

Miikka, Lilja ja Ville pyörivät Tenu MC:n talleilla päivittäin. Kuva: Jussi Vierimaa

Tenu MC rekisteröitiin vuonna 1985. Alun perin Tesoman nuoret -nimellä toiminut porukka on yksi lukuisista suomalaisista moottoripyöräklubeista. Talvella ei Suomessa paljon kaksipyöräisillä liukastella, mutta silti moottoripyörät ovat joillekin ympärivuotinen harrastus. Kesät ajellaan, talvella harlikat puretaan.

Valvontakameroin varustettu talli toimii pyörien talvisäilytys- ja kunnostuspaikkana. Tiloissa on myös tenulaisten henkilökohtainen baari ja saunatilat. Löytyy tallin perukoilta jopa oikeaoppinen strippariluola.

Pöydän ympärille on kokoontunut neljä isoa miestä, naisia ei näy. Tenu MC:n "presidentin" Ville Törrönen lisäksi paikalla ovat Miikka, Lilja ja Tuiteri, kaikki Tenun pitkäikäisiä jäseniä.

Minkälaiset liittymisvaatimukset kerhollanne on?
Ville: Pyörä ja hyvä tyyppi.
Tuiteri: Mutta ei me voida kaikkia pyöriä ja hyviä tyyppejä ottaa mukaan. Meillä on prospektikäytäntö.

Mitä prospektikäytäntö tarkoittaa?
Tuiteri: Silloin ollaan niin sanotusti koeajalla.
Lilja: Kaikkien varsinaisten jäsenten pitää hyväksyä tyyppi.

Paljonko teillä on jäsenmaksu?
Ville: Ei kommentoida.
Tuiteri: Se on meidän sisäinen asia.

Elääkö joku Tenun avulla?
Miikka: Tuntuu vähän oudolta, että kukaan tästä ammatin saisi.
Tuiteri: Se menisi silloin ammattimaiseksi touhuksi. Se ei olisi enää harrastus.

Meneekö tähän sitten paljon aikaa?
Tuiteri: 24 tuntia vuorokaudessa noilla poikamiehillä. Meillä "eläkkeellä" olevilla ei mene kuin muutama tunti kuukaudessa.

Mitä talvella voi tehdä, kun ei pääse enää liikenteeseen? Entä miltä tuntuu elää maassa, jossa on niin lyhyt pyöräilykausi?
Ville: Kaikkeen tottuu. Talvella tämä on pyörien rassausta ja mopokisoissa käymistä.
Tuiteri: Eikä tässä montaa vuotta mene, kun saadaan ajaa ympäri vuoden, hehheh.

Mitä teette päivätyöksenne?
Ville: Normaalien ihmisten töitä.
Lilja: Duunarihommia.
Tuiteri: Laidasta laitaan. Kuitenkin kaikki ollaan rasvapunttiosastolla. Nämä lääkärit ja muut ovat sitten eri tallilla. Executors on se rikkaiden klubi.

Moottoripyöräkerhoihin liitetään paljon ennakkoluuloja. Mitä kaikkea te ette tee?
Tuiteri: Sellaista me ei tehdä mistä on ennakkoluuloja.
Lilja: Rikollista toimintaa ei harrasteta, eikä saada rahallista hyötyä mistään toiminnasta.

Onko totta, että motoristeilla pyörät laitetaan viimeisen päälle, mutta autot ovat huonossa kunnossa?
Tuiteri: Se on tietysti ymmärrettävää, että kun tavallisella nuorella jannulla on kahdenkymmenen tuhannen euron pyörä, niin ei sillä enää ole varaa kahdenkymmenentuhannen autoon.
Lilja: Silloin on kyllä prioriteetit menneet kohdalleen, kun prätkään menee vitusti rahaa, mutta ei ole kämppää, ei vaatteita, ei autoa.

Onko MC-toiminta äijälaji? Suurin osa harrastajista on kuitenkin miehiä.
Lilja: Tämä on miesvaltainen ala.
Ville: Naiset ovat kyllä lisääntyneet.
Lilja: Likoilla on nykyään omiakin kerhoja. Tussut ja Pink Cats.

Teilläkö ei ole sinne asiaa?
Lilja: Päästäkseen sinne jäseneksi tarvitaan erilaiset vehkeet.

Mikä on hienointa Tenu MC:n toiminnassa?
Tuiteri: Jotkut tykkää porukasta, jotkut ajamisesta. Minä jäin, koska sain heti pirusti uusia kavereita. Saa kesät talvet pyöriä hyvien jätkiä kanssa.
Ville: Kyllä kesän kohokohta on lähteä porukalla ralliin.
Lilja: On se kyllä hieno fiilis ajella letkassa.

Minkälaista ohjelmaa ralleissa on?
Tuiteri: Kyllä se on yleistä iloista juopottelua.

Ilmeisesti viinanjuonti kuuluu olennaisena osana tähän toimintaan?
Ville: Eikö se kuulu suomalaisuuteen.
Tuiteri: Lonely riderit vetävät ihan samalla tavalla kotona kalsarikännit. Siinä mielessä ollaan normaaleja suomalaisia ihmisiä.
Lilja: Enää ei kyllä olla niin paljon baarissa kuin ennen.
Ville: Toiminta on niin paljon laajentunut, ettei Tampereella edes ole niin isoa baaria, johon kaikki prätkätyypit mahtuisivat.

Olisiko sellaisella paikalle tilausta?
Tuiteri: Kyllä sellainen tervetullut olisi.

Teettekö yhteistyötä muiden tamperelaisten moottoripyöräkerhojen kanssa?
Lilja: Tampereella on noin parikymmentä kerhoa. Joidenkin kanssa tehdään yhteistyötä.
Tuiteri: Kun mennään isompiin tapahtumiin, koko Suomen harlikkaporukka on yhtä perhettä. Puheenaiheet ovat silloin vähissä. Nuo puhuu vielä naisista, mutta meidän ikäluokka puhuu vain niistä pyöristä.

Onko toiminta kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut?
Tuiteri: Laji on äijiintynyt. Homma on nykyään paljon organisoidumpaa, mutta pojat ovat silti kovia juomaan kossua. Paitsi Lilja.

Onko harrastajamäärä kasvanut?
Ville: Viimeisen kolmen vuoden aikana on kasvanut aivan räjähdysmäisesti.

Onko siihen jokin erityinen syy?
Lilja: Elintaso on noussut niin paljon korkeammaksi.
Tuiteri: Harrastajiksi on tullut myös paljon äijiä, jotka palaavat nuoruuteensa
Ville: Tyypillisin harlikan ostaja on yli viisikymppinen hyvin toimeentuleva mies.
Tuiteri: Tyypillisin harlikan myyjä on sama ihminen.

Kuinka paljon vanha Harley-Davidson vaatii huoltoa?
Lilja: Kyllä se jatkuvaa puunaamista on.
Tuiteri: Pyh, kun kerran hyvin tekee, niin sillä ajaa monta kesää. Eikä se jälkeenpäin vituta, vaikka pyörä tien päälle on jäänyt. Se vähän kuuluu tähän hommaan.

Ilmeisesti kaveria ei jätetä -asenne elää vahvana?
Lilja: Jos yksi pyörä hajoaa, niin kyllä koko letka pysähtyy.
Miikka: Ei ketään jätetä mihinkään ralleihin hoippumaan.

Mitä mieltä olette moottoripyöräharrastuksen maineesta?
Lilja: Positiivinen kuva motoristeista ei myy. Jos menee kylille Tenun liivit päällä, niin kyllä ihmisten käyttäytyminen on ihan erilainen kuin jos menisi ilman.
Ville: Monessa ravintolassa sanotaan, että voisiko liivit ottaa pois tai laittaa takin alle piiloon.

Onko harrastuksesta ollut teille haittaa?
Lilja: Se on vähän miten sen kokee. Kyllä selkeä leimaantuminen tulee, kun ihmiset eivät tiedä näistä hommista mitään. Jos on useampi pyörä liikenteessä, moni ihminen saattaa luulla, että on sota käynnissä.
Ville: Kaupassa myymäläetsivät tulee perään. Niin kuin mua kiinnostaisi joku saatanan kahden euron tikkari sieltä."

Ilkka Pernu

TAMPERELAINEN

30.04.2013 15:52, Päivitetty 02.05.2013 11:00

PAIKALLISET

Moottoripyöräkerho avaa tilat Armonkalliolla

Tallipäällikkö Riku Janhunen ja aluevastaava Pekka "Vespa" Vesamäki ovat Gospel Ridersin aktiiveja. Kerholla on jäseniä Tampereella noin 80, joista aktiiveja parisenkymmentä.

Petteri Mäkinen

"Kaksi moottoripyöräkerhoa toimivat muutaman korttelin päässä toisistaan. Luvassa ei ole reviirikiistoja, vaan joulujuhlatkin pidetään yhdessä.

Ei hätää.

Näitä miehiä ei tarvitse pelätä.

Armonkalliolla Tampereen kerhotilansa viikonvaihteessa avaava Gospel Riders ei ole pahatapainen millään mittarilla.

– On meillä joillakin pitkät parrat ja tukat. Pelätä ei silti tarvitse, rauhoittelee aluevastaava Pekka Vesamäki.

Pyyhitään toinenkin huolen häivä ydinkeskustan kupeessa kylkeään kääntävän Armonkallion kaupunginosan asukkaiden mielestä.

Vaikka Gospel Ridersin uusi kerhotila sijaitsee vain muutaman korttelin matkan moottoripyöräkerho Sons of Abrahamin Kyttälän kokoontumistilasta, reviirikahnauksia ei tarvitse pelätä.

Tampereen evankelis-luterilaisen seurakunnan suojissa toimiva SOA ja yhteiskristillinen Gospel Riders ovat hyvissä väleissä keskenään.

– Mukavia kavereita. Ovat tulossa avajaisiinkin. Olemme viettäneet yhteisiä joulujuhliakin, kehuu tallipäällikkö Riku Janhunen.

Gospel Ridersin Tampereen nokkamiehet eivät kiellä, että kerhon jäsenistössä monilla on takanaan hyvin värikäs menneisyys.

– Kyllä me syntisiä olemme, mutta niinhän on ihan jokainen muukin. Olin ennen maallisessa moottoripyöräkerhossa, mutta tulin syksyllä tänne, kertoo vakavista päihderiippuvuuksista selvinnyt Janhunen.

Tampereen Gospel Riders kokoontui aiemmin Kaukajärvellä Sininauhan tiloissa. Jäseniä on noin 80, joista aktiiveja parisenkymmentä.

Armon Kallioksi nimetyissä kerhotiloissa järjestetään talli-iltoja keskiviikkoisin. Lisäksi järjestetään Sanaa ja soppaa -tapahtumia, kierretään tapahtumissa ja vieraillaan muun muassa rippileireillä.

Viikkoajeluille lähdetään kerhotilan edestä torstaisin. Vesamäki ja Janhunen eivät pelkää sitä, että suuri moottoripyörä osoitetaan helposti metelin lähteeksi, vaikkei kulkupeli olisi edes käynnissä.

– Yritämme olla aiheuttamatta minkäälaista häiriötä. Olemme tiedottaneet tulostamme talon asukkaille, eikä kukaan ole valittanut mistään, kertoo Vesamäki.

Tampereen kerhon jäsenmäärä on kasvanut viime vuosina selvästi. Jäseneksi hyväksymisessä ollaan suvaitsevaisempia kuin moottoripyöräkerhoissa yleensä. Uskon asiat tai edes pyörän omistaminen ei ole kynnys.

– Pyöriksi käyvät kaikki. Hyväntahtoista kuittailua niistä voi tulla, mutta kiistelemään ei aleta, kertoo Janhunen.

Suomen Gospel Riders on perustettu vuonna 1980. Myös Tampereella on ollut toimintaa 1980-luvulta saakka. Jäseniä koko maassa on noin tuhat."

Petteri Mäkinen

ILTA-SANOMAT

Moottoripyöräkerholaiset hoivasivat pulaan joutunutta haukanpoikaa Tampereella - katso kuvat

Julkaistu: 4.7.2013 14:33

Pesästä pudonneen tuulihaukan poikasen seikkailu päättyi onnellisesti Tampereella.

Pälkäneellä asuva eläinsuojeluvalvoja Hanna Maria Heino sai keskiviikkoiltana soiton, jossa kerrottiin pulassa olevasta linnunpoikasesta.

Tampereen Lielahdessa talliaan pitävän moottoripyöräkerho Broken Wheels MC:n jäsenet olivat löytäneet yksinäisen tuulihaukan poikasen lähellä sijaitsevan vanhan viljasiilon juurelta.

- Moottoripyöräkerholaiset huolehtivat siitä. Olivat hakeneet sille Lielahden Prismasta lihaa ja grillanneet sitä. Ensihoito oli ykkösluokkaista, täytyy sanoa, Heino kiittelee.

Kun liha kelpasi linnulle hyvin, jättivät motoristit sen syömään rauhassa. He ryhtyivät etsimään apua, joskin lomakauden vuoksi se oli varsin hankalaa. Lopulta miehet saivat yhteyden Heinoon, joka riensi apuun Pälkäneeltä.

Heino huomasi toisen tuulihaukan poikasen pyrstön vilahtavan vanhan viljasiilon yläosassa. Siinä samassa paikalle lensi myös haukkaemo. Näin voitiin päätellä, että pörröinen otus oli tipahtanut kotipesästään suoraan sen alapuolelle.

- Soitin Heinolan lintutarhalle ja kysyin ohjeita. Sieltä sanottiin, että lintu pitäisi nostaa takaisin pesään, jos vain mitenkään on mahdollista. Niinpä soitin pelastuslaitokselle ja kysyin, olisiko heillä resursseja ja mahdollisuutta päästä auttamaan.

Kummisedät lupasivat turvata lapsuuden

Kävi hyvä tuuri. Pelastuslaitos ehti paikalle nosturiauton kanssa.

- Kun lintua nostettiin pesään, se hyppäsi takaisin koriin. Oli varmaan sitä mieltä, ettei rupea mitään raatoja syömään, kun saa niin hyvää lihaa muualta, Heino nauraa.

Lopulta poikanen suostui jäämään kotiinsa. Heinon mukaan sen kummisediksi ryhtyneet motoristit ovat luvanneet pitää sitä silmällä ja "turvata sen lapsuuden".

- Jos se putoaa pesästä uudestaan, kokeilemme hoitaa sitä ihmisvoimin. Oman emon hoito olisi kuitenkin paras vaihtoehto poikasen elossa selviämisen kannalta.

Tuulihaukka oli aiemmin uhanalaisten lajien listalla. Ympäristömyrkkyjen vuoksi aikoinaan taantunut kanta on saatu hiljalleen nousuun. Kovin yleinen tuulihaukka ei edelleenkään Heinon mukaan ole, ainakaan Tampereen seudulla.

Heinon eläinpelastusurakka ei ollut ohi vielä siinäkään vaiheessa, kun tuulihaukka pääsi takaisin kotiinsa.

- Otin tuossa kyytiin yhden kissan kanssa yhteen ottaneen oravan. Katsotaan, tuleeko siitä vielä kurrea, miettii IS:n kotimatkaltaan tavoittama Heino."

Anna Nuutinen

YLÖJÄRVEN UUTISET

Kerhopomo Kari Saarinen toivoo loppua motoristien leimaamiselle

Ei mitään liivijengiläisiä

Jaa:   16.10.2013 Petri Karvinen

"Kaurasmäkeläisen kerrostalon parkkipaikalta kuuluu harva se päivä matalaa murinaa. Kun Kari Saarinen käynnistää Harley-Davidson Softail Custominsa, koko lähitienoo havahtuu.
Moottoripyöräilyä elämäntavakseen kuvaileva freelancetoimittaja herättää huomiota myös pihapiiristä poistuessaan. Syy siihen löytyy hänen päältään.
– Backbone MC:n nimi tulee siitä, että kerhossamme on vain jäseniä, joilla on aidosti selkärankaa. Ja siis nimenomaan ajamiseen, yhteisönsä liiviä ylpeänä kantava Saarinen toteaa.
– Suurin osa kansasta muodostaa mielipiteensä moottoripyöräkerhoista sen perusteella, mitä lööpit milloinkin kirkuvat. Ikävä kyllä aika harva tietää, mistä tässä on oikeasti kysymys, hän harmittelee.

– Hankin ensimmäisen Harrikkani vuonna 1991, ja tämä on jo kolmas, Backbone MC:n Kari Saarinen esittelee. Nyt rakas kulkupeli on saatettu jo talvilevolle.

Omilla tunnuksillaan takkinsa verhoavat moottoripyöräkerhot ovat tulleet Saariselle tutuiksi jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Miehen itse vuonna 2002 perustaman Backbone MC:n kaltaisia motoristiporukoita on Pirkanmaalla tätä nykyä noin 40.
– Viime vuosina uusia liivikerhoja on perustettu aika tiheään. Se on ihan luonnollista, sillä myös moottoripyörien määrä on kasvanut Suomessa tasaiseen tahtiin, hän miettii.
Kerhotoiminnan keskiössä on luonnollisesti moottoripyöräily. Saarisen mukaan tiivis yhteisöllisyys on monelle prätkäharrastajalle erittäin tärkeää.
– Esimerkiksi Backbone MC on käytännössä tiivis kaveriporukka, jossa jokainen omistaa Harrikan. Meillä on oma tallitila, jonne kokoonnumme aina silloin tällöin, mies tiivistää.
Menneen kesän kohokohtia Saariselle ja kumppaneille olivat muun muassa Varkaudessa järjestettyyn suureen Harley-Davidson-kokoontumisajoon osallistuminen ja Turun saariston maankuulun rengastien kiertäminen. Myös muiden kerhojen tapahtumissa on tullut vuoden mittaan käytyä.
– Joskus järjestämme itsekin illanistujaisia, aivan samoin kuin vaikkapa urheiluseurat tai yritykset, Saarinen lisää.
Ylöjärveläisen puheet saavat liiveillä varustettujen motoristikerhojen toiminnan kuulostamaan kaikin puolin arkiselta. Saarisen mukaan kyse on – toden totta – varsin tavanomaisesta harrastamisesta.
– Suurten tiedotusvälineiden käyttämä termi liivijengi ärsyttää, koska sillä on negatiivinen ja rikollinen kaiku. Nämä ovat kerhoja, eivät jengejä, aivan kuten vaikkapa purjehdus- tai postimerkkeilykerhot, prätkämies tuhahtaa.

Pelottelua ja kritiikittömyyttä

Kari Saarinen kantaa moottoripyöräkerhonsa värejä ylpeänä.

Saarinen kertoo, etteivät kerhotunnuksia kantavat moottoripyöräharrastajat saa aina elää haluamaansa elämää rauhassa. Ennakkoluulot aiheuttavat ongelmia, jotka ovat pieniä, mutta toistuvia.
– Kun vierailen muun Backbone-porukan kanssa tiettyjen kerhojen tapahtumissa, poliisi ratsaa meidät joka ikinen kerta. Kaikkien henkilöllisyys tarkastetaan ja samalla katsotaan, onko kukaan etsintäkuulutettu. Yhdelläkään meistä ei ole rikosrekisteriä, ja poliisi tietää sen aivan varmasti, Saarinen kiihtyy.
Ylöjärveläisen kerhopomon mukaan syypäitä vallitsevaan tilaan ovat media ja keskusrikospoliisi. Jälkimmäinen jakaa Saarisen mielestä liioiteltuja raportteja, joita ensin mainittu julkaisee vailla kritiikkiä.
Sitä, että moottoripyöräkerhojen jäsenet ovat vuosien mittaan syyllistyneet vakaviinkin rikoksiin Saarinen ei kiistä. Julkisesta keskustelusta puuttuu hänen mukaansa kuitenkin terve maalaisjärki.
– Kaikissa ihmisryhmissä on henkilöitä, jotka tekevät rikoksia. Heidän tuomitsemisensa on oikeuslaitoksen tehtävä. Nyt kuitenkin poliisi on yrittänyt haalia itselleen tuomiovaltaa, mikä on mielestäni erittäin arveluttavaa, Saarinen lataa.
Suomalaiset oikeusistuimet eivät vielä tähän päivään mennessä ole antaneet yhtäkään tuomiota, jossa jokin moottoripyöräkerho olisi julistettu rikollisjärjestöksi. Eniten rajanvetoa on käyty Helvetin Enkeleinä paremmin tunnetun Hells Angels MC:n kohdalla, joka on kuitenkin kerta toisensa jälkeen todettu pelkäksi harrastekerhoksi.
Kansalaisten tajuntaan iskostetut mielikuvat elävät kaikesta huolimatta tiukassa. Saarinen on varma, että hänen nimensä löytyy poliisin salaiselta epäiltyjen rikollisten listalta, jolla ovat esiintyneet muun muassa Venäjän presidentti Vladimir Putin ja entinen F1-kuljettaja Mika Salo.
– Sen verran usein minut on ratsattu, että eiköhän se todennäköistä ole, hän naurahtaa päätään pudistellen.

Tuntemattomat vitsailevat

Leipätyöltään Saarinen on toimittaja ja kahvakuulaohjaaja.

Kerhotoiminnan ulkopuolisessa elämässä Saarisen Backbone-tunnukset eivät ole poikineet miehelle mitään ikäviä seurauksia. Hän voi tehdä töitään rauhassa, ja tuntemattomilta silloin tällöin kuuluvat kommentitkin ovat lähinnä humoristisia.
– Tosin onhan se pidemmän päälle vähän rasittavaa vastailla ”missäs teidän sinkonne on” -tyylisiin kysymyksiin, Saarinen hymähtää.
Tampereella päämajaansa pitävän Backbone MC:n presidentti toivoo, että suomalaiset alkaisivat arvioida kanssaihmisiään nykyistä enemmän omien kokemustensa perusteella. Yleistämisellä ei hänen mielestään saavuteta mitään.
– Keskusrikospoliisin motiivia moottoripyöräkerhojen leimaamiseen on pohdittu paljon, enkä minäkään tiedä siihen vastausta. Ehkä KRP haluaa turvata omat budjettirahansa luomalla suomalaisille pelkoja, Saarinen miettii.
Kävi jatkossa miten kävi, yksi asia on varmaa: motoristien pyörät eivät pysähdy. Yhteisöllisyys ja ajamisen tuoma vapauden tunne pitävät Backbone MC:n kaltaiset kerhot toiminnassa hamaan tulevaisuuteen saakka.
– Kaikki eivät halua olla Lions-klubeissa tai lentopallojoukkueissa. Me ajamme moottoripyörillä ja elämme kerhoelämää."

Ylöjärven Uutiset:

Motoristit vastustavat kiusaamista

Jaa:   6.5.2014 Linda Elmroos

"Reilut parikymmentä moottoripyörää päräytti viime keskiviikkona Vuorentaustan koululle. Ohjelmassa oli moottoripyörien ihailua sekä koulukiusaamisesta puhumista. Motoristeilla on edessään vielä monta samanlaista vierailua. Mistä oikein on kyse?

Jami Rantasen mielestä motoristien vierailu koululla oli mahtava.

Kaikki alkoi viime syksynä, kun Jorma ”Jompe” Vuopio sai nuorisotyönohjaaja Ari ”Sande” Santaharjun innostumaan ideasta luoda kampanja nimeltä Motoristit koulukiusaamista vastaan!

– Viisi vuotta sitten pidin ensimmäisen kokeilun tällaisesta. Päätin silloin, että käytän tähän vielä enemmän aikaa sitten, kun olen oloneuvos, Vuopio kertoo pilke silmäkulmassa.

Kampanja on vapaaehtoistoimintaa, jossa on mukana niin moottoripyöräkerhoja kuin yksittäisiä ajajia. Osallistujat tekevät moottoripyörillä vierailuja kouluille ja puhuvat koulukiusaamisesta.

– Olemme tärkeällä asialla. Koulukiusaamisella voi olla rankat ja vakavat seuraukset, Santaharju toteaa.

Motoristit luovat luottamussuhteen oppilaisiin reilussa puolessa tunnissa, ja usein oppilaat haluavat tulla juttelemaan kahden kesken.

– Oppilaat kertovat asioistaan avoimesti. Olen kuullut hyvin koskettavia tarinoita, Vuopio kertoo surullisena.

Motoristien yhteinen juttu

Motoristit käyvät etupäässä Pirkanmaan kouluissa, mutta vierailuja on tehty ympäri Suomea. Valtakunnallisen kampanjan suojelijana on opetusministeri Krista Kiuru.

– En olisi ikinä uskonut, että tämä leviäisi näin isoksi jutuksi. Mutta hyvähän se vain on! Vuopio toteaa ilahtuneena.

Facebook-ryhmä toimii motoristien tiedotuskanavana ja jokaiselle vierailulle lähtee usea motoristi mukaan. Viime syksynä Turussa Moision koululla oli yhteensä jopa 78 pyörää.

Huhti-toukokuun aikana motoristeilla on tiedossa parisen kymmentä, vierailua ja aikatauluja on sovittu jo ensi syksyynkin. Toukokuun aikana Santaharju lähtee jopa Ouluun ja Kajaaniin asti.

– Tämä on tällaista maakuntamatkailua, Santaharju hymyilee.

Ylävitosia ja nimikirjoituksia

Vuorentaustan alakoululla oli juhlittu vapunaattoa erilaisilla puvuilla sekä kykykilpailulla. Puolenpäivän aikaan koulun pihaan päräytti reilut kaksikymmentä moottoripyörää.

Pihalla olleet oppilaat siirtyivät rinkiin moottoripyörien ympärille. He pitivät hetken kymmenen metrin turvavälin motoristeihin ja vain tarkkailivat. Seuraavaksi kaikki ryntäsivät moottoripyörien ja motoristien luokse. ”Saanko istua tässä?” ”Voitko viedä mut ajelulle?”

Ensiksi kuitenkin lapset sekä motoristit suuntasivat liikuntasaliin. Motoristien sanoma oli, että motoristit eivät hyväksy kiusaamista koulussa tai missään muuallakaan.

Vaikka koulukiusaaminen oli pääpuheenaiheena, vierailu ei kuitenkaan ollut surumielinen. Oppilaat nauroivat ja taputtivat. Ulkona he halusivat heittää ylävitosia motoristien kanssa sekä kerätä näiltä nimikirjoituksia. ”Sä oot äijä!”, Vuopiolle huikattiin.

– Pidän lapsista. Alun perin minusta pitikin tulla lastentarhanopettaja. Olin kuitenkin työelämässä kokkina sekä Alkon myyjänä, Vuopio nauraa.

Kiusaamista ei hyväksytä

– Me motoristit emme hyväksy koulukiusaamista, Vuopio ilmoitti oppilaille.

Hän kertoi omakohtaisen kokemuksen. Vuopiota kiusattiin koulussa isojen hörökorvien ja värikkään villapaidan takia.

– Äiti oli kutonut todella värikkään villapaidan siskolleni ja joskus jouduin itsekin käyttämään sitä. Se oli inhottavaa, mutta onneksi en saanut mitään suuria traumoja, Vuopio totesi nauraen ja viittasi kokonaan mustaan asuunsa.

Motoristit korostivat, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla kavereita mutta pitää silti osata käyttäytyä.

– Miettikää, että jollakulla teidän luokkakaverillanne voi olla kotona tosi ikävää syystä tai toisesta. Koulu voi olla kivoin paikka, joka hänellä on, Santaharju antoi oppilaille toisen näkökulman.

Melkein julkkiksia

4B-luokkalaisen Iiris Tuulentien mielestä oli hyvä, että motoristit tulivat puhumaan koulukiusaamisesta. Lisäksi moottoripyörät olivat hänestä todella hienoja.

Tuulentie keräsi koulun pihalla jokaiselta motoristilta nimikirjoituksen.

– Nämä ovat minun mielestäni julkkiksia, Iiris kertoi nauraen.

Jami Rantanen 4A:lta ihaili moottoripyöriä.

– On hienoa päästä tutustumaan näihin pyöriin. Harrastan itsekin tätä lajia, Jami kertoi.

– 65-kuutioinen motocrosspyöräni varastettiin vähän aikaa sitten, hän lisäsi harmistuneena.

Jamia ei ole koskaan kiusattu, mutta hän uskoo, että motoristien vierailut vähentävät koulukiusaamista.

Uusia näkökulmia

Motoristit saavat jokaisesta vierailustaan posiitivista palautetta niin oppilailta kuin opettajilta sekä vanhemmilta.

Vuorentaustan koulun rehtorin Tapio Alpin mielestä motoristien vierailu pisti sekä oppilaat että opettajat ajattelemaan kiusaamista uudessa valossa.

– Vierailu oli oikein repäisevä ja sopi jo valmiiksi vilkkaaseen päivään."